Miesten viikonloppu

Osallistuin isänpäiväviikonloppuna Teemu Syrjälän miesten viikonloppuun. Mukana oli toista kymmentä upeaa miestä, joista yksi oli oma rakas isäni. Kokemus oli monella tavalla merkittävä.

Viikonloppu juurrutti syvään yhteyden ja veljeyden kokemukseen. Vietimme luonnonläheisessä ympäristössä laatuaikaa keskittymällä terveen elämän perusteisiin: hengitykseen, aisteihin, liikkeeseen, läsnäoloon, itseilmaisuun, näkyväksi tulemiseen, kuunteluun, ravintoon, katseeseen ja kosketukseen.

Aiemmin kirjoittamissani teksteissä näkyy yleismaailmalliseksi havaitsemani miehenä olemisen kanssa kipuilu. Se sai tulla esiin jakaessamme traumoja, tarinoita ja tajuamisia piireissä, kävelyretkellä, saunassa ja nuotiolla. Huomasin näissä hetkissä, että niin minä kuin koko ympäröivä todellisuus olimme taas kasvaneet. Jotain vanhaa jäi peruuttamattomasti taa ja uutta alkoi häämöttää. Tunsin miltä tuntuu puhua omalla äänellään. En esittänyt ketään, vaan puhuin sydämestä asioista jotka ovat mielestäni tärkeitä ja tulin huomatuksi.

Miten ihanaa onkaan saada antaa itsensä olla rohkeasti rehellinen. Uskaltaa sanoa suoraan mitä tuntee ja ajattelee itsestään, muista ja maailman menosta. Osata muotoilla ajatuksia sanoiksi. Löytää herkullisimmat näköalat sieltä, minne astuminen pelottaa tai nolottaa. Olla keskeneräinen nyt ja aina. Yhdessä oppia, leikkiä ja heittäytyä vain nauttimaan ihan kaikesta. 

Suosittelen Teemun järjestämiä juttuja ihan kaikille. Hän osaa tuoda ihmiset yhteen ja antaa ihmeen tapahtua. Kerrassaan kiitollinen olo. Kohtaaminen jokaisen viikonloppuna tapaamani yksilön kanssa oli kuin lämmin syli — usein juurikin se.

kuva: @teemusyrj