Metsäpuutarha

Osallistuin syksyllä 2022 metsäpuutarhapainotteiselle permakulttuurikurssille Ananda Gaoriin ashramissa Tanskassa. Sanoinkuvaamattoman kokemuksen jälkeen elämäni suunta muuttui tai oikeastaan vakautui.  Nyt pari vuotta myöhemmin huomaan matkanneeni määrätietoisesti, kasvaneeni ja keränneeni jo paljon lisää kokemusta. Viime syksynä sain olla mukana istuttamassa Omavaraopistolla pähkinöitä, omenoita ja herukoita. Haaveilen, että monivuotisiin liittyvät projektit kuuluvat elämääni myös jatkossa.

Peltolan monivuotisia pihakoivusta katsottuna. Opistolla on näinä alkuvuosina laitettu kasvamaan omenoita, herukoita, kirsikoita, tyrniä, siperiansembraa, pähkinöitä, marjasinikuusamaa, lipstikkaa, raparperia ja paljon muuta. Oikealla kurssityönä aloitettu perinteinen pystyaita.

Täällä opistolla Aapelin talon viljelemättömillä pelloilla kasvaa jo pajua, jota voisi ehkä hyvinkin tulevaisuudessa pilkkoa ja levittää katteeksi puiden, pensaiden ja muiden metsäpuutarhan kerroksia muodostavien kasvien juurelle.

Ananda Gaoriissa raivaamamme pajukko muuttui "alley cropping" -tyylisen metsäpuutarhan poluiksi istuttaessamme omenoita, päärynöitä ja herukoita. Kolmenkymmenen hengen motivoitunut joukkomme sai parin viikon kurssilla paljon aikaan ashramin puutarhassa.

Suomessa metsäpuutarhat ovat vielä aika uusi juttu. Joel Rosenberg on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan, jota suosittelen kaikille. Kirjan voi tilata osoitteesta www.syotavametsapuutarha.fi.

Heinäkuussa 2024 sain osallistua Joelin kurssille muiden omavaraopistolaisten kanssa. Istutimme Kainuun Opiston pihaan pähkinöitä, omenia, kuunliljaa, luumupuun ja marjasinikuusaman kummpaneita odottamaan.

Tarina jatkuu.