ESSEE: Taide ja luova ilmaisu
Kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvoinnin edistäjänä
Tieteellisin keinoin mitattavaan dataan pohjautuva tutkimus taiteen vaikutuksista on vaikea laji, sillä ei ole selkeää määritelmää siitä, mitä taide on. Tämä ongelma todetaan myös aihetta käsittelevissä julkaisuissa, joita tarkastelen tässä esseessä. Tärkeää tämän johdannon jälkeen on valita itse, tulkitseeko tekstiäni asialähtöisesti tiedonkäsittelyyni keskittyen, vaiko mahdollisesti yrityksenä löytää uusia oivalluksia leikkiessämme tieteen ja taiteen rajapinnoilla.
Essee on tieteelliselle tekstille ominainen ilmaisualusta. Puhuessamme tutkimuspohjaisesti taiteesta on hyvä kysyä, voimmeko aidosti ilmaista taiteen vaikutusten kaikkein tärkeimpiä olomuotoja tekstimuodossa. Jos emme, voimme kuitenkin sanoja apunamme käyttäen antaa lukijalle ajatuksia niistä hyvinvoinniksi tulkituista ilmiöistä, joita kohtaamme ollessamme kosketuksissa jonkin mystisen asian, kuten kulttuurin tai taiteen kanssa.
Liisa Laitisen teksteissä Näkökulmia taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksiin (Sitra, 2017) ja Vaikuttavaa? – Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua (Turku AMK, 2017) taiteen vaikutusta pohditaan kiinnostavan suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Sitran koosteessa Laitinen näyttää pyrkivän tarjoamaan helppoja työkaluja tilanteisiin, joissa on tarpeen perustella tieteellisin tutkimusesimerkein taiteen positiivisia vaikutuksia esimerkiksi (mielen)terveyden ja elämänlaadun osa-alueilla. Lähdeluettelo on vaikuttava ja kertoo myös siitä, miten paljon taiteen vaikutuksia tutkitaan.
Turun AMK:n julkaisussa Laitinen syventyy hyvinvoinnin käsitteeseen ja tuo ilmi haasteen, joka liittyy tämänkin sanan tulkintaan. Hyvinvointia voidaan mm. mitata monella eri tavalla, esimerkiksi vain fyysisen tai psykologisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista jatkaa tässäkin tapauksessa sanan tarkastelua, koska nykyisessä yksilökeskeisessä kulttuurissamme kielemme on kovin kankeaa pyrkiessämme mieltää hyvinvointia asiana, johon elinympäristömme hyvinvointi vaikuttaa yhtä tärkeänä tekijänä kuin oman kehomme ja mielemme hyvinvointi. Tähän ymmärrykseen johtavia oivalluksia voinemme kuitenkin helposti päästä kokemaan suorien taidekokemusten avulla niiden rajoja rikkovien ja siltoja rakentavien ominaisuuksiensa vuoksi.
Miten siis tutkimme taidetta ja miksi? Onko yhteiskunnallisten malliemme jäykkyys syynä sille, että koemme yhteiskunnallisesti arvokkaaksi (toimintaa jota tuetaan verovaroin) sen, kun joku kuvailee puisevin kielikuvin syyn sille, miksi on terveellistä katsoa harmaansävyistä taulua, jonka keskellä komeilee lumen alla lyhistyvä lato. Miksi meidän on tarpeen toteuttaa ja esitellä toisillemme tutkimuksia, joiden lopputulokset voisivat olla arvattavissa? Luulen keksineeni yhden vastauksen.
Puistattavia oloja aiheuttava Opas etäkulttuuripalveluiden kehittämiseen (Tänään kotona-hanke, 2019) muistuttaa ikävästi siitä sukupolvien välisestä kuilusta, joka on revennyt viime vuosikymmenten aikana nuorten, aikuisten ja ikäihmisten välille. Opas tarjoaa yksinäisyyden torjumiseen tietoverkkojen ja älyttömyyslaitteiden lisäksi kuitenkin tärkeän työkalun: Monialaisen yhteistyön. Yhteistyökyky voisikin olla syy siihen, miksi tieteellinen tutkimus taiteen hyvinvointivaikutuksista onkin jossain määrin järkevää. Yhteistyön toteutumiseksi on tärkeää pyrkiä selittämään niinkin vaikeita ilmiöitä kuin taiteen vaikutusten mittaaminen tieteellisin menetelmin.
Vielä lopuksi voisi olla hyvä mainita Kai Lehikoisen ja Elise Vanhasen toimittama artikkeli Taide ja hyvinvointi – Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen (Taideyliopisto/ArtsEqual, 2017), jossa otetaan huomioon myös vakavammat asiat, kuten kulttuurilliset perusoikeudet. Koska taide liittyy vahvasti yksilön kulttuuri-identiteettiin, on taidetta tärkeä tutkia myös tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
RHYE - BLACK RAIN
Lähteet:
https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-terveysvaikutuksiin/
http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166166.pdf
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/227963/Kokos_1_2017.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Essee on kirjoitettu SDO:n nuoriso- ja yhteisöohjaajan tutkintoon valmistavan oppisopimuskoulutuksen kurssitehtävää varten.
<< Etusivu