ESSEE: Ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus

Nuori ohjattavana

Nuorta ohjatessa on erityisen tärkeää se, että en vähättele hänen kokemustaan ihmisenä. Oman elämänsä asiantuntijana yksilö on usein itse kaikkein paras henkilö kertomaan ja päättämään elämäänsä liittyvistä asioista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tarjoamani tuki ja apu eivät olisi ensiarvoisen tärkeässä roolissa hänen matkallaan. Kulkiessani kasvavan ihmisen rinnalla ohjaajan roolissa minun on hyvä osata tunnistaa nuoruuden kehitysvaiheita, jotta voin paremmin ymmärtää hänen elämänsä eri tilanteita sekä niihin liittyviä haasteita ja ratkaisuja.

Kehityspsykologia tarjoaa erääksi nuoruuden määritelmäksi ajan, joka alkaa puberteetista ja loppuu vähemmän selkeästi aikuisuuteen, joka saavutetaan noin 18 ja 30 ikävuoden välillä. Tulkinta riippuu esimerkiksi siitä, tarkastellaanko asiaa juridisesta (täysi-ikäisyys lain silmissä), psykososiaalisesta (tunteiden ja identiteetin muutokset ja säätely) vai biologisesta (mm. hermoston kasvukehityksen päättyminen) näkökulmasta. Selkeää on ainoastaan se, että teinivuosien (ikävuodet 13-19, englanniksi thirteen, fourteen, fifteen…nineteen) tienoille sijoittuvaa murrosikää voi nimensä mukaisesti pitää nuoruuden kehityksen kannalta kaikkein muutoksellisimpana.

Lähestyessään kolmenkymmenen vuoden ikää niin nuoren kehon kuin persoonallisuuden luonnolliseen kasvuun ja kehitykseen kuuluva kuohunta normaalisti laantuu. Mikäli nuori, hänen lähipiirinsä, kasvattajat ja ympäröivä yhteiskunta onnistuvat yhteisessä tavoitteessaan, kasvaa ihmisestä vuorovaikutuskykyinen, vastuullinen ja yhteisön muiden jäsenten hyväksymä yksilöllinen aikuinen.

Nuoruuteni

Identiteettiin, minäkuvaan ja itsetuntoon liittyvä kasvuvaihe vaatii nuoren näkökulmasta paljon uuden oppimista ja itseensä tutustumista. Omaksi itsekseni muodostumiseen, individuaatiooni, vaikutti nuoruudessani se, että jokseenkin kriittisenä aikana, 16-18 -vuotiaana, esiinnyin lukuisissa elokuva- ja TV-tuotannoissa. Sain siis jo varsin varhain astua aikuisten työympäristöön yhdellä maailman ihmeellisimmistä teollisuudenaloista.

Matkallani olisin tarvinnut enemmän tukea ja opastusta. Ei sillä, etten sitä olisi saanut lainkaan, mutta kuten #metoo -kampanjan jälkeen olemme voineet todeta, elokuvia tehtiin varsin eri tavalla kuin nykyisin.

Näyttele paremmin tai mä vedän sua turpaan!

~ Ohjaaja elokuvan kuvauksissa

Omat muistoni näistä ajoista ovat pääsääntöisesti upeita, sillä elin todellakin kultaisen nuoruuden. Sain melkein aina oppia asioita - tehdä ja epäonnistua - turvallisessa ympäristössä. On eräs kerta jolloin tämä turvallisuuden tunne kuitenkin rikkoutui vakavalla tavalla ja ehkä kokemattomuuteni ja herkkyyteni takia vaikutti suuresti elämääni.

Olin elokuvan kuvauksissa nuorena näyttelijänä, vielä aika pihalla alan lainalaisuuksista ja sanattomista säännöistä. En myöskään tiennyt, mihin asioihin olisi kannattanut puuttua. Jos 30 - 40 aikuisen ammattilaisen joukosta ei noussut yksikään vastustamaan sitä henkisen ja fyysisen väkivallan uhkaa joka minuun kohdistui, olisi ollut rohkeaa, mutta itselleni siinä tilanteessa liian vaikeaa ymmärtää, ettei se ollut minun syyni.

Kai siitä jäi ihan traumat. En kannan kaunaa, mutta sattuuhan se ja välillä vituttaakin että nuoren lupaava ura meni sivu suun. Ohjaaja jäi sairaslomalle ja kuvaaja hoiti hänen tonttinsa pari viimeistä kuvausviikkoa. Hyppäsin Trans-Mongolian junaan ja olen siitä reissusta ikuisesti kiitollinen.

Huomionarvoisia asioita

Ei mulla oo teille mitään nyyhkytarinaa…

~ Nuori jääkiekkoilija hankkeen videon kuvauksissa

Myöhemmin olen itse ohjannut dokumenttielokuvia ja tehnyt muita videoprojekteja. Haastateltavat aina yllättävät tarinoillaan ja on upea saada tunne, että olemme kaikki lopulta aina samojen peruskysymysten äärellä. Pelko ja rakkaus, jompikumpi aina määrää. Kuten sydäntä ja järkeä, molempia tarvitaan.

Nuoren kehityksen näkökulmasta on tärkeää, että hän saa olla oma itsensä. Jos ja kun tässä kuitenkin epäonnistutaan toistuvasti ja aina joku olettaa, satuttaa, tulee liian lähelle tai jää liian kauas, on tärkeintä ymmärtää kasvavaa ihmistä vaikka vain hiljaisen kuuntelun kautta. Näinkin yksinkertaisen läsnäolon voimalla mahdollistuu kaikkein ihmeellinen.

Turvallisuus, vapaus ja näkyväksi tuleminen.

Eilen vielä villi lapsi  

Tänään oot jo aikuinen 

Ja se sumuinen yö 

Siinä välissä 

Oli nuoruus

~ Olavi Uusivirta

Essee on kirjoitettu SDO:n nuoriso- ja yhteisöohjaajan tutkintoon valmistavan oppisopimuskoulutuksen kurssitehtävää varten.